Primäärikannake (versiosta 2024 alkaen)

Mallinsimme sangan käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Käytimme kaavoja ja mittataulukoita ja teimme mittavarioituvia malleja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia, kun parametroimme sankamallin. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Sangat löytyvä malli PSK7307.

Sangan mallin origo tulee olla mallin keskipisteessä kuten oikealla olevassa kuvassa havainnollistetaan.

Sanka tarvitsee ohjauskäyrän keskilinjalle reunasta reunaan. Lisäsimme tämän keskiviivan päihin kahvat (sijoituspisteet) toiminnon Muokkaa nimettyjä elementtejä avulla. Nämä kahvat mahdollistavat automaattisen estopalojen liittämisen sangalle. Kahvojen tunnukset tulee olla STOPPER_IN ja STOPPER_OUT. Katso alla olevasta kuvasta miten muut tiedot näille kahvoille tulee määrittää. Kahvojen sinisten nuolien tulee osoittaa keskiviivojen suuntaisesti eli Y-akselin suuntaisesti (katso alempi sangan kuva oikealta).

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnuksella on myös väliä. Tunnusten määritettyjen muuttujien avulla ohjelma osaa varioida tehdyt kannakkeet oikein eri ulkohalkaisijaisille putkille. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa.

Sankojen tunnuksen lopussa tulee olla putken nimelliskoko tavuviivalla muusta erotettuna:

• Putkisanka A: …PSK7307-DN100, PSK7307-DN125, PSK7307-DN150…

HUOM! Varmista ennen kirjastoon tallentamista, että sanka ei ole muuttunut putkikomponentiksi (osan Ominaisuudet). Näin voi käydä, jos kahvojen lisääminen tehdään kuten putkikomponenteille yleensä. Sanka ei tule varioitumaan oikein kokoonpanoissa, mikäli se tallentuu kirjastoon putkikomponenttina.

1. Liukujalat

Mallinsimme liukujalan käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Käytimme kaavoja ja mittataulukoita ja teimme mittavarioituvia malleja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia, kun parametroimme liukujalan mallin. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Liukukannakkeet löytyvä malli PSK7321-SHOE.

Liukujalan mallin origo tulee samalla linjalla kuin tuettavan putken keskilinja on ja pituussuunnassa (Y-akselin suunta) keskellä kannaketta. Tämä on havainnollistettu oikealla olevassa kuvassa. Piirsimme liukujalalle ohjauskäyrän tuettavan putken keskilinjan (Y-akselin suunta) kohtaan reunasta reunaan.

Piirsimme myös toisen ohjauskäyrä. Sen tulee kulkea X-akselin suuntaisesti (punainen nuoli). Se tulee paikoittaa kannakkeen pohjaan siten, että sen päätepisteet ovat pohjasärmän keskipisteissä. Lisäsimme tämän viivan päihin kahvat (sijoituspisteet), jotka mahdollistavat kynsiohjaimien ja ohjaimien automaattiseen liittämisen liukujalkaan. Kahvojen tunnuksien tulee olla LUG1 ja LUG2. Katso alla olevasta kuvasta miten muut tiedot näille kahvoille tulee määrittää. Kahvojen vihreiden nuolien tulee osoittaa alaspäin eli negatiiviseen Z-akselin suuntaisesti (katso kuva oikealta).

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnuksella on myös väliä. Tunnusten määritettyjen muuttujien avulla ohjelma osaa varioida tehdyt kannakkeet oikein eri ulkohalkaisijaisille putkille. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa.

Liukujalkojen tunnuksen lopussa tulee olla putken nimelliskoko tavuviivalla muusta erotettuna:

• Liukujalka PSK7321: …PSK7321-SHOE-DN150, PSK7321-SHOE-DN200, PSK73021-SHOE-DN250…

2. Liukukannakkeet

Liukukannake on kokoonpano, jonka kokosimme liukujalasta ja sangoista ehtoja käyttäen. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Liukukannakkeet löytyvä malli PSK7306-A-PSK7321-DN200-500.

Loimme ensin uuden kokoonpanon. Se kannattaa tallentaa tiedostona sopivaan paikkaan. Lisäsimme tähän uuden, paikallisen alikokoonpanon. Tämän alikokoonpanon voi nimetä vapaasti (esim. ASSEMBLY).

Lisäsimme alikokoonpanoon komponenttikirjastosta liukujalan. Löydät tekemäsi osat komponenttikirjastosta (shared). Paikoitimme liukujalan origon kokoonpanoon origoon siten, että oletettu putken kulkusuunta on Y-akselin suuntaan. Kiinnitimme liukujalan paikoilleen ehtoja käyttäen. Hyödynsimme kokoonpanon oletustasoja ehtoihin.

Lisäsimme tämän jälkeen oikean määrän sankoja kokoonpanoon komponenttikirjastosta. Paikoitimme ne kokoonpanoon käyttäen ehtoja. Kahvan STOPPER_OUT tulee osoittaa pois päin kannakkeen origosta. Mahdollistimme sankojen käännön eri asennuskulmiin lisäämällä kokoonpanoon kulmaehdon, jonka kaava tulee olla ANG.

Huom! Kynsiä tai estopaloja ei lisätä kokoonpanoon. Niiden lisääminen hoidetaan tietokannan avulla.

1. Osamallit

Mallinsimme riippukannakkeiden osat käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Käytimme kaavoja ja mittataulukoita ja teimme mittavarioituvia malleja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia, kun parametroimme malleja. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Riippukannakkeet löytyviä malleja PSK7342-A…PSK7350.

Riippukannakkeen osamalleissa erityistä huomiota vaativat osat, joiden mitta muuttuu tapauskohtaisesti. Näitä ovat käytännössä ripustustanko (PSK7341) ja kannatinorret (PSK7346-A ja -B). Näitä ei voi lisätä kokoonpanoon komponenttikirjastosta. Nämä täytyy mallintaa paikallisina osina kokoonpanoihin. Tästä voit katsoa esimerkin avaamalla komponenttikirjastosta Plant > Primaarikannakkeet > Riippukannakkeet mallin PSK7340-YK1-AR4-PSK7321-200-500.

Riippukannakkeen osan origolla ei ole ehdotonta paikkaa. Suosittelemme kuitenkin sitomaan osien geometriat osamallin origoon. Sangat tulee mallintaa kuten ylempänä ohjeistetaan.

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnuksella on myös väliä. Tunnusten määritettyjen muuttujien avulla ohjelma osaa varioida tekemäsi kannakkeet oikein eri ulkohalkaisijaisille putkille. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa.

Riippukannakkeiden osilla tunnuksen lopussa tulee olla kerrottuna kuormitusluokka tavuviivalla muusta erotettuna:

• Kiinnike B: PSK7344-1, PSK7344-2, PSK7344-3…

• Silmämutteri: PSK7347-1, PSK7347-2, PSK7347-3…

2. Riippukannakkeet

Riippukannake on kokoonpano, jonka kokosimme ylä- ja alakiinnityksen mukaisia osia käyttäen. Liitimme osat yhteen ehtojen avulla. Katso esimerkkeinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Riippukannakkeet löytyviä malleja PSK7340-YK1-AK1 ja PSK7340-YK1-AR4-PSK7321-200-500.

Loimme ensin uuden kokoonpanon. Se kannattaa tallentaa tiedostona sopivaan paikkaan. Lisäsimme tähän uuden, paikallisen alikokoonpanon. Tämän alikokoonpanon voi nimetä vapaasti (esim. ASSEMBLY).

Lisäsimme alikokoonpanoon komponenttikirjastosta ensimmäiseksi sangan tai sangat. Löydät tekemäsi osat komponenttikirjastosta (shared). Kahden sangan tapauksissa kokoonpanon ehtoihin voit tarvita myös muita osia, joten lisää niitä tarvittaessa heti alussa.

• Yhden sangan tapauksessa paikoitimme sangan origon kokoonpanon origoon siten, että sangan keskiviiva on oletetun putken kulkusuuntaan (Y-akseli). Kiinnitimme sangan paikoilleen ehtoja käyttäen. Hyödynsimme kokoonpanon oletustasoja ehtoihin.

• Kahden sangan tapauksessa paikoitimme sangat origon ympärille vaatimuksen mukaisesti.

Lisäsimme sankojen jälkeen muut riippukannakkeen osat komponenttikirjastosta. Käytimme ehtoja osien paikoittamiseen. Kasasimme riippukannakeen osat ns. alhaalta ylöspäin eli Z-akselin suuntaan (esimerkki PSK7340-YK1-AK1).

Huom! Pystyputkelle tuleva riippukannake tulee rakentaa niin, että kokoonpanossa putken kulkusuunta on Y-akselin suuntaan eli myös muut osat tulevat Y-akselin suuntaan (esimerkki PSK7340-YK1-AK2). Ohjelma osaa lisätä tällaisen kannakkeen täten oikein pystyputkelle.

Jokaisessa riippukannakkeessa on joko yksi tai kaksi ripustustankoa. Tämä osa tulee mallintaa paikallisesti. Määritimme sille mittataulukon avulla muut muuttujat paitsi pituuden. Vertexin tekemissä kannakemalleilla ripustustanko on kiinnitetty ehdoilla ala- ja yläkiinnitykseen. Tanko “venyy” oikean mittaiseksi yläkiinnityksen liikkeen myötä. Yläkiinnitys on kiinnitetty kokoonpanon XY-tasoon Etäisyys-ehdolla, jonka kaava on LEN. Asennuspituus (PSK-standardeissa mitta L) määritetään lopulta kannakkeen lisäämisen yhteydessä. Mikäli kannakkeella on kaksi ripustustankoa, niin ehtojen kaavat ovat LEN1 ja LEN2.

Yläkiinnitystä voidaan joutua kääntämään tilanteen mukaan. Lisäsimme yläkiinnitykselle Kulma-ehdon ja annoimme sille kaavaksi ANG. Kahden yläkiinnityksen tapauksessa kaavat ovat ANG1 ja ANG2.

Kannatinorsi täytyi myös mallintaa paikallisena kannakekokoonpanoon, sillä sen pituus muuttuu orren reikävälin myötä (esimerkki PSK7340-YK1-AR4-PSK7321-200-500). Raskaalla orrella myös käytettävä profiili muuttuu tapauskohtaisesti.

Tasokannatin A koostuu sangasta, u-palkista ja kiinnityslevystä (pl. rakenne A3).

Tasokannatin B koostuu sangasta, putkipalkista ja kiinnityslevystä (pl. rakenne B3).

Tasokannatin C koostuu putkesta ja kiinnityslevystä (pl. rakenne C3).

Yllämainituista osista vain sanka tulee komponenttikirjastosta. Muut osat on mallinnettu paikallisesti. Katso esimerkkeinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Tasokannattimet löytyviä malleja (esimerkiksi PSK7364-A1-DN50-500 ja PSK7364-C1-DN40-500).

Rakenne A ja B

Loimme ensin uuden kokoonpanon. Se kannattaa tallentaa tiedostona sopivaan paikkaan. Lisäsimme tähän uuden, paikallisen alikokoonpanon. Tämän alikokoonpanon voi nimetä vapaasti (esim. ASSEMBLY).

Paikalliseen alikokoonpanoon on luotu paikallinen osa nimeltä SUPPORT. Tähän malliin loimme aputason, jonka etäisyys Z-akselin negatiiviseen suuntaan on kokoonpanon origosta määritetty kaavalla LEN.

Lisäsimme alikokoonpanoon komponenttikirjastosta ensimmäiseksi sangan. Löydät tekemäsi osat komponenttikirjastosta (shared). Paikoitimme sangan origon kokoonpanoon origoon siten, että sangan keskiviiva on oletetun putken kulkusuuntaan (Y-akseli). Kiinnitimme sangan paikoilleen ehtoja käyttäen. Hyödynsimme kokoonpanon oletustasoja ehtoihin.

Mallinsimme kiinnityslevyn aiemmin määritettyyn aputasoon paikallisena osana. Määritimme kiinnityslevylle mittataulukon avulla muuttujat. Kiinnityslevyjen tunnuksen viimeiset merkit tulee olla liittyvän putken nimelliskoko eli esimerkiksi PSK7365-DN150. Näin ohjelma osaa varioida oikean kiinnityslevyn. Kiinnitimme levyn ehdoilla paikoilleen.

Viimeiseksi mallinsimme palkin paikallisena osana. Määritimme palkille mittataulukon avulla muuttujat. Palkin tunnuksen viimeiset merkit tulee olla liittyvän putken nimelliskoko eli esimerkiksi PSK7364-PART1-DN150. Näin ohjelma osaa varioida oikean palkin. Kiinnitimme palkin ehdoilla paikoilleen siten, että se seuraa joko kiinnityslevyä (rakenteet A1, A2, B1 ja B2) tai suoraan aputasoa (rakenteet A3 ja B3). Asennuspituus (PSK-standardeissa mitta L) määritetään lopulta kannakkeen lisäämisen yhteydessä, jonka perusteella palkki “venyy” mitoilleen.

Rakenne C

Loimme ensin uuden kokoonpanon. Se kannattaa tallentaa tiedostona sopivaan paikkaan. Lisäsimme tähän uuden, paikallisen alikokoonpanon. Tämän alikokoonpanon voi nimetä vapaasti (esim. ASSEMBLY).

Paikalliseen alikokoonpanoon on luotu paikallinen osa nimeltä SKELETON. Tähän malliin loimme aputason, jonka etäisyys Z-akselin negatiiviseen suuntaan on kokoonpanon origosta määritetty kaavalla LEN.

Mallinsimme ensin kiinnityslevyn aiemmin määritettyyn aputasoon paikallisena osana. Määritimme kiinnityslevylle mittataulukon avulla muuttujat. Kiinnityslevyjen tunnuksen viimeiset merkit tulee olla liittyvän putken nimelliskoko eli esimerkiksi PSK7365-DN150. Näin ohjelma osaa varioida oikean kiinnityslevyn. Kiinnitimme levyn ehdoilla paikoilleen.

Viimeiseksi mallinsimme putken paikallisena osana. Putken päähän tuleva kaareva pinta täytyy asemoida siten, että Y-akseli (vihreä nuoli) osoittaa “kupista” pois päin kuten alla olevassa kuvassa.

Määritimme putkelle mittataulukon avulla muuttujat. Putken tunnuksen viimeiset merkit tulee olla liittyvän putken nimelliskoko eli esimerkiksi PSK7364-PART1-DN150. Näin ohjelma osaa varioida oikean palkin. Kiinnitimme palkin ehdoilla paikoilleen siten, että se seuraa joko kiinnityslevyä (rakenteet C1 ja C2) tai suoraan aputasoa (rakenne C3). Asennuspituus (PSK-standardeissa mitta L) määritetään lopulta kannakkeen lisäämisen yhteydessä, jonka perusteella palkki “venyy” mitoilleen.

1. Estopalat

Mallinsimme estopalat käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Käytimme kaavoja ja mittataulukoita ja teimme mittavarioituvia malleja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia, kun parametroimme malleja. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Estopalat löytyvä malli PSK362-A1.

Estopalan mallin origo tulee olla samalla linjalla kuin tuettavan putken keskilinja on ja pituussuunnassa (Y-akselin suunta) keskellä estopalaa. Tämä on havainnollistettu oikealla olevassa kuvassa. Piirsimme estopalan apuviivan (ohjauskäyrän) tuettavan putken keskilinjan (Y-akselin suunta) kohtaan reunasta reunaan.

Lisäsimme keskiviivan toiseen päähän kahvan (sijoituspisteen) toiminnon Muokkaa nimettyjä elementtejä avulla. Tämä kahva mahdollistaa estopalan automaattisen liittämisen sangalle. Kahvan tunnuksen tulee olla STOPPER. Katso alla olevasta kuvasta miten muut tiedot näille kahvoille tulee määrittää. Kahvan sinisen nuolen tulee osoittaa keskiviivan suuntaisesti eli Y-akselin suuntaisesti.

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnuksella on myös väliä. Tunnusten määritettyjen muuttujien avulla ohjelma osaa varioida tehdyt estopalat oikein eri ulkohalkaisijaisille putkille. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa.

Estopalojen tunnuksen lopussa tulee olla putken nimelliskoko tavuviivalla muusta erotettuna:

• Estopala A1: PSK7362-A1-DN50, PSK7362-A1-DN65, PSK7362-A1-DN80…

HUOM! Varmista ennen kirjastoon tallentamista, että estopala ei ole muuttunut putkikomponentiksi (osan Ominaisuudet). Näin voi käydä, jos kahvan lisääminen tehdään kuten putkikomponenteille yleensä. Estopala ei tule varioitumaan oikein kokoonpanoissa, mikäli se tallentuu kirjastoon putkikomponenttina.

2. Kynsiohjaimet

Mallinsimme kynsiohjaimet käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Kynsiohjaimet löytyviä malleja PSK7360-A ja -B.

Kynsiohjaimen mallin origon paikalla ei ole absoluuttista paikkaa. Vertexin tekemissä osissa se on kappaleen keskellä Y-suunnassa ja X-suunnassa se on kappaleen “vasemmassa reunassa”. Katso tästä esimerkki oikealla puolella olevasta kuvasta.

Lisäsimme malleihin keskiviivan auttamaan kahvan (sijoituspisteen) paikoitusta. Lisäsimme kahvan toiminnon Muokkaa nimettyjä elementtejä avulla. Tämä kahva mahdollistaa kynsiohjaimen automaattisen liittämisen liukujalalle. Kahvan tunnuksen tulee olla LUG. Katso alla olevasta kuvasta miten muut tiedot näille kahvoille tulee määrittää. Kahvan sinisen nuolen tulee osoittaa keskiviivan suuntaisesti.

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnuksella on myös väliä. Tunnusten määritettyjen muuttujien avulla ohjelma osaa varioida tehdyt estopata oikein eri ulkohalkaisijaisille putkille. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa.

Estopalojen tunnuksen lopussa tulee olla putken nimelliskoko tavuviivalla muusta erotettuna:

• Estopala A1: PSK7362-A1-DN50, PSK7362-A1-DN65, PSK7362-A1-DN80…

HUOM! Varmista ennen kirjastoon tallentamista, että kynsiohjain ei ole muuttunut putkikomponentiksi (osan Ominaisuudet). Näin voi käydä, jos kahvan lisääminen tehdään kuten putkikomponenteille yleensä. Kynsiohjain ei tule paikoittumaan oikein kokoonpanoissa, mikäli se tallentuu kirjastoon putkikomponenttina.

3. Ohjaimet

Mallinsimme ohjaimet käyttäen piirrepohjaisen mallinnuksen työkaluja. Hyödynsimme standardeista löytyviä mittoja ja muuttujia. Katso esimerkkinä komponenttikirjaston vakio-puolelta kansiosta Plant > Primaarikannakkeet > Kynsiohjaimet löytyviä malleja PSK7361-A ja -B.

Ohjaimen mallin origon paikalla ei ole absoluuttista paikkaa. Vertexin tekemissä osissa se on kappaleen keskellä Y-suunnassa ja X-suunnassa se on kappaleen “vasemmassa reunassa”. Katso tästä esimerkki oikealla puolella olevasta kuvasta.

Lisäsimme malleihin keskiviivan auttamaan kahvan (sijoituspisteen) paikoitusta. Lisäsimme kahvan toiminnon Muokkaa nimettyjä elementtejä avulla. Tämä kahva mahdollistaa kynsiohjaimen automaattisen liittämisen liukujalalle. Kahvan tunnuksen tulee olla LUG. Katso alla olevasta kuvasta miten muut tiedot näille kahvoille tulee määrittää. Kahvan sinisen nuolen tulee osoittaa keskiviivan suuntaisesti.

Mittataulukkoon tallennettavien mittavarianttien tunnus on sama kuin malleilla. Valintaruutu Valittujen muuttujien arvot vain listalta tulee asettaa aktiivikseksi mittataulukossa. Ohjaimien pituus ja välykset ovat vapaasti määriteltäviä arvoja, kun ohjaimet ovat paikoillaan valmiissa kannakekokoonpanoissa putkilinjoilla.

HUOM! Varmista ennen kirjastoon tallentamista, että ohjain ei ole muuttunut putkikomponentiksi (osan Ominaisuudet). Näin voi käydä, jos kahvan lisääminen tehdään kuten putkikomponenteille yleensä. Ohjain ei tule paikoittumaan oikein kokoonpanoissa, mikäli se tallentuu kirjastoon putkikomponenttina.